Milanosta lähdimme painavine laukkuinemme Firenzeen. Matka sujui sutjakasti, sillä junalla pääsi nopeimmillaan kolmeasataa! Huiiii, sanoi Minttu! Vieressä olevalla moottoritiellä autot jäivät kauas taakse.
Firenzessä majailemme vuokra-asunnossa, jonka löysimme Airbnb:n kautta. Kotimme on nyt pienenpieni kolmio, jonka oikeat asukkaat ovat viisaasti paenneet helteitä pois kaupungista. Seinällä olevista valokuvista olemme päätelleet, että täällä asuu äiti, 8-vuotias tytär ja musta koira. Jos Minttu olisi hieman isompi, lastenhuone varmasti olisi kaikkine leluineen ihan paratiisi. On se nytkin mukava huone, kun siellä on paljon hyllyjä, mistä voi vetää tavaraa pois. Jos ei äiti tai isä olisi koko ajan estämässä. Muissakin huoneissa on pikkuruista tavaraa ainakin tuplasti isomman asunnon verran. Joka nurkka ja seinä on täynnä hyllyä ja koukkua, jossa on särkyvää tavaraa ja käsittämätöntä tilpehööriä, johon Mintun ei mielellään soisi koskevan. Vaikka Minttu kohtalaisesti onkin oppinut tottelemaan ei-sanaa, tuntuu mahdottomalta kieltää joka ikistä asiaa. Niinpä ensi töiksemme nostelimme alahyllyiltä ja kahdelta pikkupöydältä kaikki kiinnostavimmat tavarat ylemmäs, ja veimme faksin ja Firenzen kaltevan CD-tornin vaatehuoneeseen. Silti helläkätinen bambolina ehti repäistä yhdestä kirjasta etusivun irti ja tiputtaa pienen kirahvilelun lattialle niin, että sen jalka irtosi. Myös rautakynttelikkö tuli kolisten alas ja kynttilät katkesivat. Aikuiset ovat hajottaneet jo mopinvarren (joka oli ruostunut läpi), viinilasin (jossa oli valmiiksi halkeama) ja pari lasipulloa. Kivilattiat ja lasi eivät sovi yhteen. Eräskin laatikonkansi on hajonnut myös ihan omin päin. Nyt jännittää pahasti repsottava Ikean kirjahylly, emme millään haluaisi enää mitään muita hajoamisia omalle kontollemme!
Asunto on kyllä kovin sympaattinen. On kotoisaa olla valmiiksi sisustetussa kodissa. Yleisilme on ihana sekametelisoppa värejä ja tyylejä. Keittiöstä aukeaa kiva pieni parveke sisäpihalle. Siellä Minttu nukkuu tarvittaessa makoisat unoset, ja illalla me vanhemmat illallistamme ulkona kuunvalossa. Ilmastointia ei asunnossa ole, joten helteen ollessa pahimmillaan etsimme kuumeisesti kaupoista tuuletinta. Sellainen löytyi vihdoin vasta pari päivää sitten, kun lämpötilat olivat muutenkin jo hieman laskeneet. Ostimme sen silti, kun kerran niin kovasti olimme sitä etsineet. Ainakin sitä voi käyttää hyttysten poispuhaltamiseen. Niitä nimittäin riittää. Isi varsinkin on todellinen hyttysmagneetti, pelkkään vasempaan polveen on tullut liki 30 puremaa. Minttu on ilmeisesti pahemman makuinen, puremia on vain muutamia. Hyttyset ovat tosi salakavalia, ne ovat niin pieniä ettei niiden puremia tunne. Eivätkä ne välttämättä kuole läimäytykseen. Minttukin osaa jo matkia hyttysjahtia, ja alkaa taputtaa käsiään kun hyttysiä läimäytellään. Samoin suloinen matkija alkaa vilkuttamaan, jos äiti yrittää viilentää tunnelmaa viuhkalla heiluttamalla. Voi toista!
Firenzessä majailemme vuokra-asunnossa, jonka löysimme Airbnb:n kautta. Kotimme on nyt pienenpieni kolmio, jonka oikeat asukkaat ovat viisaasti paenneet helteitä pois kaupungista. Seinällä olevista valokuvista olemme päätelleet, että täällä asuu äiti, 8-vuotias tytär ja musta koira. Jos Minttu olisi hieman isompi, lastenhuone varmasti olisi kaikkine leluineen ihan paratiisi. On se nytkin mukava huone, kun siellä on paljon hyllyjä, mistä voi vetää tavaraa pois. Jos ei äiti tai isä olisi koko ajan estämässä. Muissakin huoneissa on pikkuruista tavaraa ainakin tuplasti isomman asunnon verran. Joka nurkka ja seinä on täynnä hyllyä ja koukkua, jossa on särkyvää tavaraa ja käsittämätöntä tilpehööriä, johon Mintun ei mielellään soisi koskevan. Vaikka Minttu kohtalaisesti onkin oppinut tottelemaan ei-sanaa, tuntuu mahdottomalta kieltää joka ikistä asiaa. Niinpä ensi töiksemme nostelimme alahyllyiltä ja kahdelta pikkupöydältä kaikki kiinnostavimmat tavarat ylemmäs, ja veimme faksin ja Firenzen kaltevan CD-tornin vaatehuoneeseen. Silti helläkätinen bambolina ehti repäistä yhdestä kirjasta etusivun irti ja tiputtaa pienen kirahvilelun lattialle niin, että sen jalka irtosi. Myös rautakynttelikkö tuli kolisten alas ja kynttilät katkesivat. Aikuiset ovat hajottaneet jo mopinvarren (joka oli ruostunut läpi), viinilasin (jossa oli valmiiksi halkeama) ja pari lasipulloa. Kivilattiat ja lasi eivät sovi yhteen. Eräskin laatikonkansi on hajonnut myös ihan omin päin. Nyt jännittää pahasti repsottava Ikean kirjahylly, emme millään haluaisi enää mitään muita hajoamisia omalle kontollemme!
Asunto on kyllä kovin sympaattinen. On kotoisaa olla valmiiksi sisustetussa kodissa. Yleisilme on ihana sekametelisoppa värejä ja tyylejä. Keittiöstä aukeaa kiva pieni parveke sisäpihalle. Siellä Minttu nukkuu tarvittaessa makoisat unoset, ja illalla me vanhemmat illallistamme ulkona kuunvalossa. Ilmastointia ei asunnossa ole, joten helteen ollessa pahimmillaan etsimme kuumeisesti kaupoista tuuletinta. Sellainen löytyi vihdoin vasta pari päivää sitten, kun lämpötilat olivat muutenkin jo hieman laskeneet. Ostimme sen silti, kun kerran niin kovasti olimme sitä etsineet. Ainakin sitä voi käyttää hyttysten poispuhaltamiseen. Niitä nimittäin riittää. Isi varsinkin on todellinen hyttysmagneetti, pelkkään vasempaan polveen on tullut liki 30 puremaa. Minttu on ilmeisesti pahemman makuinen, puremia on vain muutamia. Hyttyset ovat tosi salakavalia, ne ovat niin pieniä ettei niiden puremia tunne. Eivätkä ne välttämättä kuole läimäytykseen. Minttukin osaa jo matkia hyttysjahtia, ja alkaa taputtaa käsiään kun hyttysiä läimäytellään. Samoin suloinen matkija alkaa vilkuttamaan, jos äiti yrittää viilentää tunnelmaa viuhkalla heiluttamalla. Voi toista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti