maanantai 27. elokuuta 2012

Paluu Italiaan


Ruoka, kahvi, jäätelö, tunnelma. Neljä syytä tulla uudelle matkalle Italiaan. Tai oikeastaan pidentää tänne muutenkin suuntautuvaa matkaa. Mummi täyttää tänä vuonna 60 v., ja sitä juhlistamaan mummi osti meille muille syntymäpäivälahjansa. Niinpä meidän lisäksemme mummi, vaari, Timo, Lassi ja Verna pakkasivat laukkunsa viikon reissulle Milanoon. Ennätyshelteet tekivät lomasta hikisen, mutta onneksi vuokraamassamme isossa asunnossa oli ilmastointi.



Milano tuntui olevan lähes kokonaan kiinni. Kadut olivat hiljaisia muualla paitsi ihan keskustassa, ja kauppojen juliksivut olivat piilossa teräsverkkojen takana. No, säästyipähän edes vähän rahaa! Myös La Scalaa ihastelimme vain ulkoapäin. Parissa museossa kävimme myös, ja kyllä ne ydinkeskustan aukiolevat kaupat jokaisen kukkaroa hieman kevensivät. Iltaisin teimme yhdessä hyvää ruokaa, tai kävimme ulkona erilaisilla kokoonpanoilla. Nautimme hyvästä seurasta, myös Minttu!  Oli mukavaa, kun aina löytyi joku aikuinen, jonka kanssa katsella kirjoja tai ihmetellä lamppuja. Timo-enon iPadilla sai myös pelata ihan oikeaa vauvojen peliä. Asunnosta löytyi pallo, mikä osoittautuikin liikunnallisesti lahjakkaan lapsosemme lempileluksi. Yllättäen Minttu osaa jopa heittää palloa! Kuuluu vaan "uiiii, oiiiiii" ja pallo lähtee johonkin suuntaan. Myös ilman tukea seisominen oli taito, joka Milanossa opittiin. Ruokailutilassa oli juuri sopivankorkuinen lasipöytä, jota vasten pystyi hyvin kävellä, ja välillä irrottaa otteensa. Italialaisena bonuksena asunnossa oli myös Minttua puolta korkeampi Pinokkio-veistos, jota vasten oli hyvä harjoitella nousemista ja seisomista.

Kotona Minttu syö enimmäkseen kotitekoista ruokaa. Jos liikkeellä ollessa tulee nälkä, myös valikoidut purkkiruuat kelpaavat. Äidin ajatus oli, että Italiasta varmaan saa joitain valmiita purkkiaterioita kaupungille mukaan otettavaksi. Yllätys oli, kun kahdesta suurehkosta marketista ei saanutkaan juuri mitään vauvanruokaa. Siis sellaista, mikä olisi äidille kelvannut. Vauvan keksejä oli useampaa sorttia, kaikissa sekä suolaa että sokeria, ja joskus myös maitoa. Nämä ovat kolme aineosaa, joita neuvolassa on kehotettu välttämään alle 1-vuotiailla. Ei ostettu Mintulle keksejä vielä, kuten ei myöskään purkitettua jänistä, lammasta tai vauvanjuustoa. Lihavalmisteet sisältävät 20% lihaa, loput vettä ja jauhoja. Vähän yksipuolisen oloinen ateria. Niinpä Milanon-loman joka-aamuiseksi rutiiniksi muodostui tehdä Mintulle kasvisrisoton tai -pastan oloinen keitos mukaan. Niitä bambolina sitten sai syödäkseen milloin levykaupan rauhallisessa nurkassa, milloin museossa. Joskus myös tietysti ravintolassa muiden kanssa yhtä aikaa. Hulppeat maisemat aiheuttivat pariin kertaan maidonjanon; niin tuomiokirkon katolla kuin Como-järven rannalla köysiradan yläpäässä. Mikäs siinä maisemia katsellessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti