Ruoka, kahvi, jäätelö, tunnelma. Neljä syytä tulla uudelle matkalle Italiaan. Tai oikeastaan pidentää tänne muutenkin suuntautuvaa matkaa. Mummi täyttää tänä vuonna 60 v., ja sitä juhlistamaan mummi osti meille muille syntymäpäivälahjansa. Niinpä meidän lisäksemme mummi, vaari, Timo, Lassi ja Verna pakkasivat laukkunsa viikon reissulle Milanoon. Ennätyshelteet tekivät lomasta hikisen, mutta onneksi vuokraamassamme isossa asunnossa oli ilmastointi.
Kotona Minttu syö enimmäkseen kotitekoista ruokaa. Jos liikkeellä ollessa tulee nälkä, myös valikoidut purkkiruuat kelpaavat. Äidin ajatus oli, että Italiasta varmaan saa joitain valmiita purkkiaterioita kaupungille mukaan otettavaksi. Yllätys oli, kun kahdesta suurehkosta marketista ei saanutkaan juuri mitään vauvanruokaa. Siis sellaista, mikä olisi äidille kelvannut. Vauvan keksejä oli useampaa sorttia, kaikissa sekä suolaa että sokeria, ja joskus myös maitoa. Nämä ovat kolme aineosaa, joita neuvolassa on kehotettu välttämään alle 1-vuotiailla. Ei ostettu Mintulle keksejä vielä, kuten ei myöskään purkitettua jänistä, lammasta tai vauvanjuustoa. Lihavalmisteet sisältävät 20% lihaa, loput vettä ja jauhoja. Vähän yksipuolisen oloinen ateria. Niinpä Milanon-loman joka-aamuiseksi rutiiniksi muodostui tehdä Mintulle kasvisrisoton tai -pastan oloinen keitos mukaan. Niitä bambolina sitten sai syödäkseen milloin levykaupan rauhallisessa nurkassa, milloin museossa. Joskus myös tietysti ravintolassa muiden kanssa yhtä aikaa. Hulppeat maisemat aiheuttivat pariin kertaan maidonjanon; niin tuomiokirkon katolla kuin Como-järven rannalla köysiradan yläpäässä. Mikäs siinä maisemia katsellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti