Lempikaupunki

Nyt reilun vuoden ikäisenä Minttu on päässyt äidin lempikaupunkiin! Isin mielestä Budapest on "ihan kiva, Barcelona on lämpimämpi". Kieltämättä, talvinen matkailu on mukavuudenhaluiselle aina pieni kompromissi. Ulkona on pakko olla jonkun verran, oli sää mikä tahansa. Nyt täällä on miinusasteita ja lunta satelee silloin tällöin, mutta ei niin paljon, että se haittaisi rattailla liikkumista.

Budapestiin lensimme neljä päivää sitten. Saimme iloksemme tänne Wienissä asustelevat Rosan ja Joonaksen muutamaksi päiväksi. Seuramme taisi olla hieman laimeaa, koska joku Suomesta tuotu vatsapöpö kuumeineen vei voimat totaalisesti äidiltä ja jonkin verran myös isiltä (mutta ei yhtään Mintulta). No, onneksi näemme vielä ystävämme, kun huomenna lähdemme junalla Wieniin.

Budapest on entuudestaan meille tuttu, ja nyt olisikin ollut kiva kierrellä mukavissa paikoissa ja lillua kylpylässä. Kaikki suunnitelmat jäivät toteuttamatta, ainoastaan tänään olemme päässeet vähän enemmän käveleskelemään kaupungilla. Moni asia on näköjään ehtinyt tässäkin kaupungissa parin vuoden aikana muuttua. Ainakin yksi uusi ostoskeskus on avannut ovensa, mutta sen lähistöllä kodittomien määrä tuntuu kasvaneen. Parlamenttitaloa pestään ulkopuolelta valkoiseksi, ja muutamat tiet ovat vaihtaneet nimeä. Toisissa asioissa ei taas ole mitään muutosta tapahtunut. Eräskin rakennus on aina vaan rakennustelineiden peitossa, ja vielä täällä on isoihin mainosplakaatteihin pukeutuneiden mainosmiehien ammatti voimissaan, heitä näkyy edelleen ihmisvilinässä. Positiivista on, että liikenne ei olekkaan niin hurjaa, vaan kaikki autoilijat antavat aina tietä lastenrattaille. Metron liukuportaat sen sijaan tuntuvat superhurjilta- ne liikkuvat todella lujaa, ja kyytiin hyppääminen vaatii ihan keskittymistä! Hissejä ei tietenkään näkynyt.

Kävelevän Mintun kanssa matkustelu on aivan erilaista kun paikallaan pysyvän kanssa. Jos Mintulta kysyisi, hän haluaisi kävellä koko ajan, ja usein eri suuntaan kun muut. Rattaissa Minttu viihtyy jonkin aikaa, jos on tarpeeksi katseltavaa ympärillä. Edelleen koirat kiinnostavat ("äijäi"), ja ratikka ja muut liikennevälineet ovat myös suosiossa. Oikeastaan mikä vaan kelpaa viihdykkeeksi, maailma tuntuu nyt olevan kovasti ihmeellinen. "Oho, oho"tai "uiiii"- kuuluvat useimmin käytettyihin ilmaisuihin, mutta nyt eri eläimien ääntelyjen lisäksi myös ihan oikeat sanat (kakku, kukka, kiikku, gekko, täti, tyttö) tulevat mukaan. Oikeaksi sanaksi täytyy myös laskea "kakka", mutta sitä käytetään koko ajan ihan kaikkeen maan ja taivaan välillä.

Huomenna siis lähdemme junalla Wieniin. Nyt on vielä kaksi ongelmaa sitä ennen: lomayksiömme jo yli kolme tuntia pyörinyt pyykkikone (se ei todennäköisesti lopeta ikinä) ja Mintun uusi lelulaatikko, joka ei sovikkaan rinkkaan. Yritimme matkustaa kevyesti, mutta nyt joudumme kantamaan Wieniin puisen arkun ja vettä valuvat pyykit.