Budapest jätettiin kiireellä taakse, tietenkin. Ehkä joskus vielä onnistumme lähtemään jonnekkin niin, että aamulla jäisi luppoaikaa. No, puuarkku kainalossa selviydyimme Wieniin Rosan ja Joonaksen luo. Tämä mukava ystäväpariskunta on aiemminkin todettu loistavaksi isäntäperheeksi, ja tälläkin kertaa meistä pidettiin erinomaista huolta. Pääsimme syömään parhaiksi havaittuihin ravintoloihin, ja niistä myös löytyi Mintulle hyvin syötävää. Hienolla Saabilla kävimme hieman Wienin ulkopuolellakin. Isi pääsi Belvederen taidekokoelmia katsomaan, ja äiti löysi apfelstrudelien ihmemaailman. Minttu taas teki tuttavuutta paikallisiin vilkuttelemalla ja virnistelemällä ihmisille bussissa.
Minttu viihtyi hyvin kylässä. Tekemistä riitti aktiiviselle pikkutouhuajalle, ja kipittämistilaa oli enemmän kuin kotona. Kylpyankkoja kiikuteltiin ympäri asuntoa, ja hyppimistäkin pystyi harrastamaan kahdella eri sohvalla. Pöytäjalkapallon parissa pieni jalkapallisti tietenkin olisi viettänyt loputtomasti aikaa, mutta onneksi kärsivällinen Joonas jaksoi pelata Mintun kanssa useammankin erän.
Wienistä lensimme talviseen Helsinkiin ja palaamme vähitellen omaan arkeemme. Oli mukava taas käydä pienellä ulkomaanpyrähdyksellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti