Voi voi, niin se Belize taas jäi taakse. Kahden tunnin lento Miamiin meni ihan heittämällä, ja tällä kertaa Homeland Securitykin päästi meidät jonon ohitse ja koko homma hoitui ennätysajassa. Laukut saatiin hihnalta, mutta missä on rattaat? Erilaisten vaiheiden, joihin liittyi kyselyä, odotusta, tullin läpi väärään suuntaan menoa ja jonotusta, rattaat olivat onnellisesti meillä taas. Mintulla ei tämän kolmen tunnin episodin aikana ollut hätäpäivää, vaikka ruoka-aika oli mennyt ohi kauan sitten ja olisi jo luullut matkaväsymyksenkin vaivaavan. Mutta ei. Minttu tepasteli pitkin käytäviä, kiipeili penkeillä tai tunki avaimia uusien feikki-Crocsiensa reikiin. Edes ylitsevuotanut vaippa ja haisevat housut eivät haitanneet. Tässä meillä on hämmästyttävän iloinen ja kärsivällinen pikkumatkailija!
Belizen jälkeen kulttuurishokki nostaa päätään täällä Miamissa. Autottomaan ympäristöön tottuu näköjään todella helposti, ja muutos toiseen suuntaan onkin harmittava. Miami tuntuu olevan täynnä melua ja rakennustyömaata, autojen tööttäilyä ja liikennevaloja. Nyt myös vähäpukeiset lenkkeilijät hyppäävät silmille enemmän. Minttukin on huomannut lyhyet paidat ja kommentoi ihmisten napoja, "papa, papa". Ilmeisesti etikettiin kuuluu myös ulkoiluttaa pieniä koiria mikroshortseissa. No, on täällä sentään sushiravintoloita ja Starbucks, eiköhän niillä yksi päivä selvitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti